On aika ottaa yliote eräästä ongelmasta, joka on jo pitkään langettanut varjoa ylleni.
Tässä iässä, 23-vuotiaana, huomaan elämäni alkaneen rutinoitua. Päivät alkavat seurata samaa rakennetta. Spontaanit, etiketittömät sosiaaliset tilanteet löytyvät oikeastaan enää vain haalentuvista muistoista. Suurin muutos kaikista tuntuu kumminkin olevan...
Laiskuus.
Itsestä ei paljoa ulos tule, mutta järjettömät määrät kyllä menevät sisään. Televisio. Podcastit. Youtube. Netflix. Instagram. Facebook. "Haha, hassu meemi.", "Oho, mielenkiintonen video Zipfin mysteeristä.", "Millasiaha ruokia Mastercheffissä tänää mahdetaan tehdä?", "Vois syödä, vaikkei oo nälkä.", All day long. Epätasapaino, joka sotii luonteeni keskeisintä piirrettä vastaan, luovuutta. Mutta pahempi ongelma on sokaistuminen.
Voisinko luoda jotain? Mitä haluan tehdä elämälläni? Mitkä asiat vaativat hoitamista? Olenko pitänyt yhteyttä tärkeisiin ihmisiin? Tuonko mitään hyvää tai arvokasta kenenkään elämään? Mikään näistä kysymyksistä ei saa sekuntiakaan huomiota silloin, kun imen vain tietoa tai viihdettä itseeni.
Kello lyö jotain yhden ja kolmen väliltä yöstä, kun silmäni alkavat kirvellä liikaa kahdestatoista tunnista lcd-näyttöjen katselemista. Kytken laturin puhelimeen. Asetan herätyksen. Painan lukitusnäppäintä. Nyt se tulee. Suljen silmäni, ja tunnen, kun raskas paino asettuu kurkulleni. Tuntuu kuin rinnan päälle tiputettaisiin alasin. Kaikki nukkuvat. Olen yksin. En saa mitään viihdykettä. Mikään ei peitä sitä oloa, että olen hukassa. Pelottaa. Tuntuu siltä, että olen kaukana kotoa - vaikka olen kotona. Tämä saattaa olla henkisesti raskaimpia olotiloja, mitä olen kokenut.
Olen silti onnellisessa asemassa, sillä nyt tunnistan, mistä on kyse. Aikaisemmin ongelman raskaus oli moninkertainen tähän nähden, koska en tiennyt, mistä on kyse. Ennen hikoilin ajatellessani, että onko parisuhteeni, ihmissuhteeni, ja uravalintani aivan jotain muuta, mitä pitäisi. Nyt ymmärrän, että kyse ei ehkä olekaan tästä. Elämänlaatuni kohenisi huomattavasti vain siitä, että alkaisin vaikuttamaan - sen lisäksi, että olen vaikutuksen alaisena.
Toisin sanoen, elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti