Ajatuksia siitä isosta I:stä

Huomautus: Alkuteksti saattaa vaikuttaa siltä että ruikutan itsetunnostani, mut sitä tää teksti ei oo. Pyydän et luet kärsivällisesti loppuun et saat täst pointista kunnolla kiinni.

Itsetunto. Oon saanu sen kans painia viimiset 7 vuotta. Tai siis 7 vuotta sitte sain tietää et itsetunto tarkottaa jotain. Sain tietää et se on jotai mistä saa sääliä ja huomiota kun totesin että mulla ei taida olla hyvä itsetunto.  Ennen tätä sivistymistä en tajunnu et mun ajattelutavas olis mitää väärää tai erityisen huomion arvoista.

Pian tämän jälkeen huomasin masentuneeni. "Kukaan ei rakasta mua, oon pelkkää paskaa, en onnistu missään, parempi et vaan kuolisin." Nää hienot ajatukset valtas pääkopan siihe aikaa ku 14 kesää tuli täyteen.

Huomaamattani ruokein huonoo itsetuntooni jatkuvasti. Hei, sillähä sai kehuja ja huomiota ja sääliä vaikka millä mitalla - mitä syytä parantua huonosta itsetunnosta? Sain kivoja kutinoita ku sain kuulla hyviä asioita itestäni - ja vielä tyttöjen suista!

Tätä kaikkea en siis tietoisesti tajunnut. Mun aktiiviset ajatukset oli vaa sitä että olen ruma ja paska jätkä - joka aamu taas vähän paskempi. Olin saanu satoja ja satoja kehuja ihmisiltä - kaikki tuntu joltai huumeelta aina, mut mikää ei loppuviimeks auttanu. Mun alitajunta oli vaa pahentanu asiaa vuosien saatossa.

Viime aikoina oon tajunnut että nää 7 vuotta oon rakentanu omaa persoonaani ja käytöstäni pelkän säälin varaa. Yhtäkkiä valkenee miks oon niin huono sosiaalisissa tilanteissa, miksen osaa olla viihdyttävä jätkä, miks vaivaudun helposti ku tulee tilanne missä pitäis kertoa hauskoja juttuja ja naurattaa ihmisiä - uskottavuudesta nyt puhumattakaan. Syy on siinä et mun ei koskaa tarvinnu opetella. Sain aina kuulla olevani hyvä persoona ku vaa vähä ruikutin ja valitin olevani huono. Mun ei tarvinnu enää sosiaalise painee takii oppii olee hyvä jätkä - se kävi ku osas hakee säälipisteitä. Mut nyt kaikki vaa romahtaa. Säälipisteet on menettäny merkityksensä. En pärjää enää tavallisissa sosiaalisissa tilanteissa mis olis hyvä hetki heittää rentoo läpyskää. Sen sijaan kiusaannun, vaivaannun ja musta tulee tuppisuu.

Jote rakkaat oppilaitokset: ÄLKÄÄ opettako itsetunnosta mitään. Antaa lapsien ja varhaisnuorien ansaita itsetuntonsa viidakon laeilla niinku se kuuluuki. Antakaa niiden edetä paineella, kovalla työllä sekä kivulla ja kärsimyksellä siinä omassa hierarkiassaan - sillee ne jyvät erotellaa akanoista. Ei säälillä.