Ajattelin rustata aiheesta joka on arka, henkilökohtainen, ja häirinnyt jokapäiväistä elämääni. Tunteellinen yliherkkyys. En tiedä ylittääkö se sairauden rajaa, tuskin, mutta sitä voi kutsua esimerkiksi psyykkiseksi poikkeavaisuudeksi. Kyseessä siis aivojen tavasta reagoida sosiaalisiin ongelmatilanteisiin niin että tunteet räjähtää pitkin seiniä, vaikka kyseessä olisi pikkuasia. Tämä ei välttämättä kuulosta niin suurelta, mutta voi luoja miten paljon vaivaa tästä on!
Tästä ongelmasta on poikinut elämään huomattava määrä itsevihaa, äärimmäisen epäterveellisiä ajatuksia - ja mikä pahinta: toiselle ihmiselle aiheutettua henkistä pahaa oloa.
Paras esimerkki on luultavasti se että joku tulee sulle kiukkuseksi asiasta mikä ei ole missään määrin dramaattinen. En tiedä mitä normaali on, mutta kuvittelisin että normaalisti osapuolet joko huutavat päin yhteen jonka jälkeen huojentuneena pyydetään anteeksi ja selvitetään mistä oli kyse - ja jatketaan elämää.
Olisikin näin minunkin kohdalla. Mutta ehei! Maailma ja todellisuus sumenee, järjettömän ahdistavat tunteet valtaavat koko elämän, tuntuu että ei ansaitse elää. Ja jokainen sekunti syöksee olotilaa epätoivoisemmaksi, synkemmäksi, tuskallisemmaksi, kivuliaammaksi kasvavassa määrin. Ei mene montaakaan sekuntia kunnes et pysty ajattelemaan enää mitään järkevästi.
Tämä kaikki on niin suurelta tuntuvaa, ja ahdistus on niin monipuolista ja vahvaa, ettei sitä oikein voi edes sanoilla selittää. Annan teidän mielikuvituksen päästä valloilleen. Miettikää niin hirveä henkinen olotila kuin ikinä pystytte. Jos omistatte rikkaan mielikuvituksen, saatatte päästä lähelle.
Ja nyt on syytä muistaa että asia ei välttämättä edes ole mikään suuri, vaan se voi olla todella vähäpätöinen.
Syy miks mä kerron tämän teille, on yksinkertainen. Olen juuri alkanut oppia käsittelemään näitä tilanteita. Ja mikäli tätä lukee joku, joka kärsii samasta, tää teksti voi auttaa sua.
Sulle joka kärsit tästä:
Kun tulee tilanne jossa sulle suututaan, ja sä huomaat kun rinnasta alkaa painaa, ota heti tilanne haltuun pääsi sisällä! Jos et tee sitä heti, susta tulee voimaton ja kyvytön. Tässä vaiheessa tilanne on karannut sun käsistä. Ja huonoon suuntaan mennään niin että ryminä käy.
Sun mieli tulee käymää läpi nämä vaihtoehdot:
1. "Täytyy päästä pois täältä, äkkiä! Täytyy saada olla yksin.".
Ei, et voi karata tästä. Äärimmäisen epäkunnioittavaa käytöstä toista kohtaan. Itseensä kääriytyminen lasketaan karkaamiseksi.
2. Itsesoimaus. Alat haukkumaan rajusti itseäsi. Käytät henkistä väkivaltaa itseäsi kohtaan. Ajattelet että sinun pitää rankaista itseäsi tästä hyvästä. Siinä tilanteessa olet vakuuttunut siitä että se on oikein. Mutta ei ole. Se pahentaa oloasi, ja sitä myötä vetää sinua syrjään todellisuudesta. Joten älä tee sitä.
3. Halu vahingoittaa itseäsi fyysisesti. Haluat tuoda esiin pahan olosi, ja näyttää miltä sinusta tuntuu viiltelemällä tai hakkaamalla itseäsi. Usein tällä ei ole järjellisen ajattelun kanssa enää mitään tekemistä, ja saatat refleksinomaisesti lyödä itseäsi. Yritä kaikkesi ettei tätä tapahdu.
4. Halu itkeä. Tunnet voimakasta tarvetta itkeä, mutta olosi on niin paha ettet pysty siihen. Se tuntuu liian kevyeltä.
Itkemisen yrittäminen on turhaa. Se ei ratkaise mitään. Se vain kääntää ajatuksia suhun itseesi, ja siihen että tarvitset sääliä. Tässä tilanteessa et saa sääliä. Kyse ei ole sinusta, vaan toisesta ihmisestä. Joten älä keskity itseesi. Itsellesi pääroolin antaminen on huono idea.
5. Toisen syyttäminen. Haluat syyttää toista, ja haluat että hän tajuaa tehneensä väärin sinua kohtaan. Toivot että hän pyytäisi sinulta anteeksi.
Itselleni toisen syyttäminen on niin vastenmielinen ajatus yleisesti elämänkatsomuksessani, että tästä pystyn perääntymään nopeasti. En ole koskaan antanut ajatuksen mennä muutamaa sekuntia pidemmälle. Syyttämisen tielle ei kannata mielestäni ikinä lähteä. Sillä on erittäin epäterveelliset seuraamukset.
6. Anteeksi pyytely. Olet todella pahoillasi koko sydämestäsi, ja haluat toistuvasti pyytää anteeksi.
Olen aina kuvitellut että anteeksipyynnöt korjaisivat asioita. Mutta olen saanut todeta että näin ei ole. Anteeksi pyytäminen tässä tilanteessa ei auta. Tässä tilanteessa se on vain sana jolla ei ole mitään painoarvoa. Toinen saa käsityksen että yrität kuitata tilanteen vain pyytämällä anteeksi. Mitä enemmän pyydät anteeksi, sitä vähemmän se merkitsee ylipäätään. Vakavasti otettavia anteeksipyyntöjä on rajallinen määrä. Käytä ne viisaasti. Mutta tässä kohtaa anteeksipyyntö ei ole järkevää.
7. Asian puiminen. Alat puhumalla käymään asioita läpi, analysoit ja yrität etsiä ratkaisua ongelmiin, jotka ovat paisuneet pääsi sisällä epätodellisiin mittoihin.
Ennen kuin avaat suusi (tai alat kirjoittaa), mieti kaikki vaihtoehdot mitä seuraamuksia puhumisellasi saattaa olla. Yritä parhaasi mukaan kuvitella itsesi toisen saappaisiin. Haluaisitko että asiaa puidaan ja tilannetta pitkitetään ja suurennellaan? Mieti tarkkaan.
Jos et ota tilannetta pikaisesti haltuun, menet myttyyn. Mitä tämä aiheuttaa? Toinen ei saa mitään vastinetta tunteilleen. Hän saattaa kokea olonsa huonoksi ihmiseksi siksi että kiukustui. Bad bad bad! Tätä ei missään nimessä saa tapahtua!
Nyt päästään parhaaseen osaan: ratkaisuihin. Yay! Ja näitä ei ole kuin pari, joten helppo muistaa!
Paras mitä voit tehdä heti ennen kuin ehdit mennä lukkoon, on:
1. Muistuta itseäsi toistuvasti siitä että kyseessä on vain ohimenevä tunnetila. Ei mitään muuta. Se että negatiiviset tunteet pauhaavat, ei tarkoita sitä että asiat olisivat niin huonosti miltä tuntuu,
2. Hoe itsellesi että ei ole hätää. Sinun TÄYTYY rauhoitella itseäsi! Elintärkeää.
Jatka näitä kärsivällisesti niin kauan että tunteesi alkavat neutralisoitua.
That's it.
Kun tunteet alkavat laantua, pystyt kysymään toiselta mikä hänellä on. Annat hänen kertoa mitä hän haluaa sanoa, ja että mikä vaivaa. Tämä on olennaista! Et sinä. Et nyt.
Ps. Huomioikaa että olen itse vielä vasta alkanut oppilas koko aiheessa. Tämä ei ole ratkaisu välttämättä kuin murto-osaan tilanteista. Ja eri ihmisiin pätee useimmiten eri säännöt.
